Tulinen myrskylintu

Jatketaan taas vuoden 2019 neuleiden esittelyä, kun ovat vähän viivästyneet...

Neuleystävät ovat ihania. Eräältä ystävältä sain merino-silkkisekoitelankaa, jonka väri vaan oli niin makea, että minua poltteli tehdä langasta jotain itselleni. Lanka oli kartiolla, joten en ihan tarkkaan tiennyt, paljonko sitä oli ja millaiseen työhön se riittäisi. Koitin kuitenkin laskeskella metrejä, mutta se arviointi taisi mennä metsään. Sain tulokseksi, että lanka olisi noin sporttia, mutta se taitaa olla kuitenkin paksua DK:ta. Motivaatio langan muuttamiseen huiviksi tuli Tour de Shawl -yhteisneulonnasta.

Malliksi valikoitui Ulla-nettineulelehdessä julkaistu Myrskylintu. Olin jo tehnyt lace-langasta saman ohjeen kertaalleen.  Ohuella langalla malliin piti neuloa tuplamäärä rivejä, jotta siitä tuli riittävän suuri. Vähän samoin meinasi käydä tämän paksunkin langan kanssa, joten jatkoin reunaa paljon ohjetta pidemmälle. Vaikka malli on kiva, niin minun käsialallani tarvitsen siihen paljon suuremmat puikot.

Vaikka lanka oli hieman omalaatuista, tykkäsin lopputuloksesta niin paljon, että käytin huivia isännän synttäreillä, joilla minulla oli päällä oranssi silkkinen mekko. Oikein hyvän asun muodostivat mekko ja tämä pirteä huivi. Jos voisi juhlia vappua, niin huivi olisi oikein hyvä myös siihen tarkoitukseen. Voisin jatkossa harkita Myrskylinnun tekemistä vielä kertaalleen, koska pidän ohjeesta kovasti.

Knitting friends are just the best. I got merino-silk yarn from a knitting friend. I made my second Myrskylintu-shawl with that yarn. I had some difficulties to figure out the weight of the yarn and I estimated it to be much thinner than it is. But I like the shawl so much that I wore it to my husband's birthday celebration last year. If we could celebrate 1st of May, this would be a great accessory for that party also. It may even be that this is not my last Myrskylintu. I find this pattern, which has been published in a Finnish knitting web-magazine Ulla, very addictive. 

Rasti seinään

Nyt on kyllä varmaan joku virus tarttunut, kun blogiin ilmestyy uusi postaus. Päiviin on yhtäkkiä ilmestynyt enemmän aikaa, jolloin pitää istua kotona hiljaa, ettei muiden työnteko häiriinny. Jostain syystä pelkkä neulominen ja  neulepodcastien kuuntelu eivät enää riitä, vaan tuntuu oikealta käyttää aikaa myös kirjoittamiseen. Ehkä se johtuu siitä, että neuleaikaa on vähintäänkin riittävästi, ja välillä pitää saada käsille vähän muutakin tekemistä. Muuten menee ihan jumiin. Kirjoittaminen sujuu minulta aiemman työkokemuksen perusteella niin sujuvasti, että se ei rasita käsiä ollenkaan.

Hyödynnetään tämä aika vaikka siihen, että tehdään sarjaa jo tehdyistä töistä. Melkein koko vuosi 2019 on raportoimatta blogiin. Kaikki työt kyllä löytyvät Ravelrystä, joka on nykyään minun neulepäiväkirjani. On se niin kätevä! Näistä blogipostauksista tulee siis lyhyitä ja toivottavasti myös ytimekkäitä.

Halusin tehdä tädilleni huivin syntymäpäivälahjaksi, ja malliksi valikoitui Alistair's Rose Pi Shawl. Yhtenä motiivina oli tuohon maailman aikaa meneillään ollut Tour de Shawl -yhteisneulonta, jonka kuukauden tavoitteena oli tehdä jotakin pyöreää ja liittää työhön helmiä. Nämä molemmat vaatimukset toteutuivat kyseisessä huivissa. Minulle ei valitettavasti jäänyt yhtään kunnon kuvaa huivista valmiina, mutta muutama ei niin hyvä otos tuli napsittua pingotusvaiheessa. Ihan kiva kokonaisuus tästä tuli. Ainoa asia, joka ei ole niin mukava, on se, että lanka (Drops Lace) on aika sähköistyvää.

This is time to do something really exceptional. For me that is to write an update to my knitting blog. Almost all projects from 2019 have not appeared in the blog yet, but maybe I now take the opportunity to write stories about them. My main diary for my projects is Ravelry nowadays. That is why these coming posts will most likely be fairly short. I wanted to knit a shawl for my aunt for her birthday. Due to the deadline I do not have any pictures of the shawl completely ready, but I have a few shots of it when blocking it. Enjoy!

Uusia aluevaltauksia

Vaikka blogissa on ollut aika hiljaista, kuuluu tänne oikein hyvää. Keväällä vaan oli vähän some-blääh, joten tehdyt työt eivät ole vielä päätyneet blogiin saakka. Kesä taas tuli vietettyä lähinnä alla olevassa kuvassa olevan rakenteen kanssa (nurmikkoon aukko, alle sora ja hiekka, päälle pihakivet, reunusten käsittely ja rakentaminen, istuttaminen, kylväminen, kitkeminen ja sadosta nauttiminen). Tämä oli eka kerta, kun sain nostaa satoa omasta puutarhasta. Syksy lähti sitten käyntiin vähän ikävissä merkeissä, kun kesähommista oli saanut sellaisen vaivan, että vasen peukalo oli tunnoton. Vasta lokakuulla on taas päästy käsitöiden makuun.

Rommikin ihailee uusia lavaviljelmiä

Mutta käsitöissä on nyt otettu uusia, odottamattomia askeleita. Pohjustuksena se, että kun minä olin pikkutyttö, niin siihen aikaan ei tainnut tytöillä olla mahdollisuutta valita puutöitä, vaan käsityöopetus rajautui tiukasti sukupuolijakauman mukaan. En ole oikein missään elämäni vaiheessa päässyt tutustumaan puutöihin. Olen vain sivusta seurannut, kun esimerkiksi veljeni (ja veljenpojat) ovat varsin käteviä käsistään. Mutta annas olla! Sitä vaan piti päästä eläkkeelle asti ja luovuttaa ajatuksesta, että aikaansaannoksista pitää heti tulla täydellisiä. Olen kerännyt rohkeutta mennä mukaan puutyökurssille, mutta nyt minä sen tein!

Metsä-Tappuran sahalla materiaaliostoksilla

Innostuksesta voi syyttää naapuria, jonka hienoa linnunpönttöä on tullut tässä ihailtua useita vuosia. Ja onhan sitä ajoittain muitakin tilanteita, joissa toivoisi, että porakone ja ruuvimeisseli pysysivät paremmin käsissä. Niinpä lähdin puutyökurssille, jossa ensimmäiseksi haasteeksi tuli materiaalihankinta. Lähdettiin siinä porukalla sahalle Lempäälään. Haettiin Metsä-Tappuralta lankkua ja lautaa, joista itse kukin on sitten alkanut työstää haluamiaan tuotteita. Minun tavoitteena on ollut tehdä linnunpönttö naapurin mallin mukaisesti.

Muutama sahaus vielä tarvitaan

Välillä on aivot olleet ihan solmussa, kun on yrittänyt hahmottaa, millaisia paloja mökkiin tarvitaan. Kaikki käytettävät koneet ovat itselle uusia, mutta ei muuta kuin härkää sarvista ja tuulta päin! Sirkkeli, vannesaha ja oiko-/tasohöylä ovat soineet, kun puuraaka-aineesta on muokattu sopivia paloja. Porukassa on ollut kivaa ihmetellä puutöiden saloja, ja joka kerta oppii paljon uutta sekä opettajalta että opiskelijakavereilta. Pikku hiljaa on tullut kuitenkin valmista ja eilen sain ottaa alla olevan hötötyksen mukaan kotiin pintakäsittelyjä varten. Ihan tyytyväinen täytyy olla tähän ensimmäiseen projektiin.

Melkein valmis

Onhan tässä vielä matkaa lopulliseen versioon, kun luvassa on maalamista, huopakaton kiinnitystä, oven ja ikkunan askartelua. Nämä loppuaskareet pitää tehdä kotona, kun kurssilla tehdään vain varsinaiset puutyöt. Toivottavasti saamme ensi kesänä vuokralaisiksi leppälinnun, käenpiian, kottaraisen tai tervapääskyn. Alla vielä kuvassa se naapurin malli, joka sai minut tälle mielenkiintoiselle polulle. Eikös olekin komea?!

Naapurin upea malli

Time to try out some woodwork. Although my brother is very talented with woodwork, I have never got a chance to try it out. But now that I have the time to try new things, I signed up for a course for beginners. The ultimate motivation for the course has been my neighbor's bird house, which I got a permission to copy to my own creation. It has been an interesting path to get to this point and finish the actual woodwork part of the project. Now I need only to paint, attach the roofing felt and make the door and the window. But this will be great when finished!  

Pipo ystävälle

Niin oli luminen talvi, jonka aikana pakkasiakin riitti. Ennen ystävänpäivää tuli mieleen, että nyt on tuhannen taalan paikka tehdä ystävälle pipo lämmikkeeksi, kun kelit ovat mitä ovat. Koukuttaja aka Marika Lepistö oli sopivasti julkaissut uuden pipo-ohjeen, joka vaikutti niin kivalta, että se piti ottaa hetimmiten puikoille.

Langaksi valikoitui Arwetta, josta oli vähän aiemmin leiponut itselleni hartiahuivin. Lankaa oli juuri sopivasti jäljellä, että pääsi kokeilemaan, millainen pipo siitä tulisi. Hartiahuivi on ainakin ihanan pehmeä lötjäke, johon tekee mieli kietoutua palelun yllättäessä. Ainakaan minua lanka ei ole kutittanut yhtään, joten toivottavasti se sopii myös pipon saajalle.

Marikan pipo-ohje on kiva, koska siitä löytyy eri kokoja ja siitä voi tehdä joko naisellisemman version pitsillä tai miehisemmän version vähemmällä pitsillä. Koska en ollut aivan varma, minkä kokoinen piposta tulee kyseisellä langalla ja puikoilla, otin varman päälle ja jätin reiät vähän vähemmälle. Vieläkin pienemmillä puikoilla olisin voinut tikuttaa, niin olisi saanut vieläkin tiiviimmän version.

Faktat: Ystävänpäiväpipo, Lanka: Arwetta (955), Menekki: 42g, Puikot: 3,0, ja 3,5 mm, Ohje: Pakkasyö (Marika Lepistö), Tehty: 29.01-12.02.2019, KAL: MariKAL

There is always a good reason to knit for a friend. This time these were my excuses: upcoming Valentine's day, leftovers from a shawl project, a new pattern from Marika Lepistö and a knit-along orgzanized by the designer. What more do you need to make a beautiful and practical gift for a friend.  

Toinen Lumiruusu

Olin jo puolitoista vuotta sitten tehnyt yhden Lumiruusu-huivin Ulla-neulelehdestä (01/08). Tykkäsin huivin yksinkertaisesta mallista, mutta käyttämäni lanka oli niin karkeaa, ettei huivia ole tullut käytettyä kertaakaan. Ulkonäöltään huivista kyllä tuli jo ensimmäisellä kerralla oikein mieluisa, mutta minkäs teet, kun iho ei kestä sukkalangoista tehtäviä huiveja.

Toisella yrittämällä tein huivin Wetterhoff Silvia-langasta, jonka värisävyyn 918 ihastuin ikihyviksi Suomen Kädentaidot-messuilla viime vuoden marraskuussa. Punaisessa värissä on sen verran ripaus oranssia, että väri ei ole sellainen tavallinen joulun punainen, vaan jotain paljon ihanampaa. Langassa on myös ihana kiilto, jota ei kuitenkaan ole liikaa.

Lanka tuntuu käsiin ihanalta, ja sitä oli ihana neuloa. Monet silkkivilla-yhdistelmät sähköistyvät helposti, mutta tässä langassa tuo ikävä ominaisuus oli lähes olematonta. Ohut cobweb-vahvuinen lanka tuntui sormissa ensin oudolta, kunnes opettelin uuden tavan pitää lankaa vasemmassa kädessä. Olen sittemmin käyttänyt tuota uutta tapaa myös muiden lankojen kanssa. Saan sillä tavalla pidettyä langan paremmin tasaisella kireydelläkin. Oppia ikä kaikki.

Tein tälläkin kertaa huivin alkuosaan samat modaukset kuin aiemmin. Tein lisäyskerrokset tiheämmin, jotta huivista tulisi enemmän pyöreän muotoinen ihan puolipyöreän sijaan. Käytin huivissa aluksi 3,0mm puikkoja, joita kasvatin aina 4,00mm kokoon asti. Minun kireä käsialani voisi kyllä vaatia vieläkin isomman puikon jopa ohueeseen pitsilankaan. Huiville tuli vahvan blokkauksen jälkeen kokoa n. 145x75 senttiä, joten minulle olisi kyllä kelvannut vielä isompikin huivi.

Tämäkin huivi tuli tehtyä Tour de Shawl -yhteisneulontaan. KAL kesti maaliskuun loppuun, joten se on tältä erää ohi. Mutta jo kaksi touria selvittäneenä (ensin puoli vuotta paitoja, sitten kuusi kuukautta huiveja) sanon vaan, että "Ou jee!".

Faktat: Lumiruusu II, Lanka: Wetterhoff Silvia, Menekki: 85g, Puikot: 3,5, 3,75 ja 4,00mm (Zing), Ohje: Lumiruusu (Altocumulus), Tehty: 01.-29.01.2019

This is my second Lumiruusu-shawl. My 1st shawl was made of sock yarn, which was not the best choice, as it irritated my skin. But this time I did not take any chances. I acquired some Silvia silk-wool-yarn from Wetterhoff. It was just perfect for this project. The colour is such a beautiful red without a reference to Christmas.  Still I could have liked a little bit bigger shawl, which means that I could use even bigger needles for lace yarn. 

Muistellaanpa vuotta 2018 (4/4)

Otetaanpa vielä yksi pyrähdys viime vuoden muistelussa koosteen muodossa. Tähän viimeiseen koosteeseen jäi satsi enemmän sisustuspuolelle kuuluvia tuotteita. Kun joulu alkoi lähestyä, kaivoin esiin virkkuukoukun. Minulta oli jo hyvissä ajoin pyydetty lahjaksi lehtikori, mutta arvatkaapa vaan, jäikö sen teko viime tinkaan. No, jäi! Odotellessani tietyn värisen ontelokuteen kuivumista koria varten, tuli odotellessa aloitettua myös piirakkavuuan alunen, joka valmistuikin nopeasti. Kori tuli lopulta tehtyä vasta jouluaaton aattona, mutta siinä oli se hyvä puoli, että veljeni auttoi omalta osaltaan tekemään korista tosi tukevan, kun hän muotoili rautalangasta siihen kehyksen. Lahjaksi menivät nämä molemmat ontelokudeviritykset.

Sisustuspuolelle tuli tehtyä myös pari neulottua tuotetta. Koiralle tuli nimittäin neulottua peitto hutilankaostoksesta. Lanka oli alunperin ostettu netistä paitakisaan, mutta livenä sekä lanka että väri osoittautuivat sellaisiksi, että paitaa siitä ei olisi tullut. Lisäksi vuoden mittaan oli tullut tehtyä sydämellä yksi tilkkupeiton palakin.

This is the last set of the 2018 projects. This time it is time to present some items for the household. The crocheted items were Xmas presents. Earlier in the year I made a blanket for the dog and a heartful piece for another blanket.

Muistellaanpa vuotta 2018 (3/4)

Tänään on toiseksi viimeinen kerta, kun palataan vuoden 2018 käsitöiden pariin. Näin jatketaan jo toissa kerralla aloitettua viime vuonna tehtyjen käsitöiden muistelua. Keväällä hulluteltiin paidoilla ja kesällä huiveilla. Kun kesä oli kuumimmillaan, puikoilta tipahti villaiset polvisukat. Sitten ja alkoi tehdä mieli tehdä muutakin asusteita.

Asusteiden teko on minulle hieman vierasta puuhaa, kun puikoilla on yleensä isompia töitä. Mutta syksyn aikana pukkasi pipoja, kaulureita, kämmekkäät ja huppuhuivi. Kaulureilla lahjottiin omaa äitiä ja ukon äitiä, ja huppuhuivi lahjoitettiin ukon siskolle. Ihanasta käsinvärjätystä langasta tehtyä päähinettä odotin innolla, mutta päälle on useimmiten kuitenkin tullut puettua ihan sukkalangasta tehty pipo ja kämmekkäät. Harmaa raidallinen pipo meni joululahjaksi, ja kuinka iloinen olikaan, kun kuulin, että se meni ahkeraan käyttöön.

Accessories are something that I seldom make. Last year I made some as presents and some even for myself. The cowls went to my mom and to my mother on law. The grey scarf with a hood was given to my hubby's sister. I had been looking for finishing the hood like hat made out of lovely handdyed yarn. However, I often seem to grab the accessories made out of sock yarn to wear.

Muistellaanpa vuotta 2018 (2/4)

Jatketaanpa viime postauksessa aloitettua viime vuonna tehtyjen käsitöiden muistelua. Kun kevään paitahulluttelu oli ohi, siirryin siitä melkein heti huivihullutteluun. Vuonna 2018 tekemistäni 25 työstä 8 oli huiveja. Ensimmäiset työt oikein lensivät puikoilla, kun paitojen jälkeen oli niin kiva tehdä jotain erilaista. Tosin töitä siivittivät myös deadlinet, koska tulossa oli ainakin ylioppilasjuhlat ja parit synttärit. Lisäksi jonoon oli pesiytynyt monta huivimallia, joita on vaan tehnyt mieli kokeilla.

Tekemäni huivit olivat: Ethereal Bliss, Myrskylintu, 3 * Wonder Woman Wrap, Nurmilintu, Meadow Grass ja Gravity of Color Wrap (tätä huivia ei vielä ole raportoitu blogiin). Ilmeisesti olin valinnut ohjeet aika huolella, koska tykkäsin niistä kaikista todella paljon ja voisin kuvitella tekeväni minkä tahansa näistä uudelleenkin - jopa hauskan Wonder Woman -huivinkin, joita tein jo kolme.

En ole itse mikään huivi-ihminen, kun huivi, vilkas koira ja runsas metsäretkeily eivät oikein sovi yhteen. Useimmin minun tulee pidettyä huiveja hartioilla käsitöitä tehdessä, kun kässänurkkaukseni on valon vuoksi ikkunan edessä ja huivi suojaa kivasti vedolta. Kesän huiveilun jälkeen olikin hieman huvittavaa, että syksyllä alkoi "tour de shawl" samaan tapaan kuin mitä edellisenä talvena oli "tour de sweater". Huivineulonnalle ei siis saatu loppua, vaan lähdin taas innolla mukaan. Siihen nähden, kuinka vähän itse käytän huiveja, jonoon löytyi vähän liiankin helposti läjä huiviohjeita, mutta onneksi niitä voi antaa vaikka joululahjaksi. Tarkemmat tiedot huiveista ja tiedot tour de shawlista löytyvät Ravelrystä.

Considering that I am not really a shawl girl, I knitted more than enough shawls last year. Out of my 25 completed project 8 were shawls. But the amount is not really a problem, when there are birthdays, graduation parties and Xmas, which assist in giving the shawls away for special persons in my life. And I have noticed that I seem to need a shawl in my knitting corner, which is close to a window and I feel a draft there every now and then. Wearing a warm shawl when knitting is so comfortable. Details about my shawls and "tour de shawl" can be found in Ravelry (tour info unfortunately only in Finnish).

Muistellaanpa vuotta 2018 (1/4)

Onneksi muut neulojat ovat olleet somessa aktiivisia raportoimaan vuoden 2018 aikaansaannoksia. Tuli sitten itsekin katsottua, mitä sitä on tullut tehtyä. Yllätyin oikein positiivisesti, kun listasin viime vuoden aikana valmistuneet käsityöt. Vuoden aikana valmistui peräti 25 työtä, mikä on suurin piirtein saman verran kuin sitä edellisten kolmen vuoden aikana yhteensä. No, ehkä tämä on vain merkki siitä, että neuloosini on muuttunut krooniseksi.

25 käsityön lista kuulosti vähän tylsältä, joten katsotaanpa valmistuneita ryhmittäin. Vuosi 2018 alkoi "tour de sweater" -haasteen merkeissä, ja kun kyseinen hullutus oli silloin kesken, alkuvuosi oli hyvin paitakeskeinen. Monta paitaa valmistui haasteen myötä. Lisäksi työn alla oli ollut kaksi villatakkia, joiden kanssa oli tullut melkoinen plääh, kun molemmat osoittautuivat itselle liian pieneksi. Tai oikeasti näistä oli yksi villatakki ja toinen oli enemmänkin viitta. Nekin tuli kuitenkin tehtyä valmiiksi, kun niille löytyi solakampi omistaja. Paitojen ja takkien lisäksi tein yhden boleron, jonka tarkoituksena oli lämmittää vanhojentanssiin menevää nuorta naista.

Keväällä ja syksyllä tuli pidettyä paljon puuvilla-merino-sekoitteesta tehtyä tunikaa, ja talven tuiskussa on tullut vedettyä pöllöpaita päälle kerran jos toisenkin. Metsäinen villapaita oli varsin mieluinen, mutta valmistumisen jälkeen minua alkoi häiritä se, miten langat läiskittyivät. Tein myöhemmin kyseisistä jämälangoista raitaisen huivin ja nepä sopivatkin hyvin yhteen. Taidan siis vielä sopivan hetken löytyessä neuloa paidan uudelleen raidoittaen. Samalla vaivalla voin tehdä paidasta hieman pienemmän koon, koska sellaisena sillä olisi itselle enemmän käyttöä.

It's time to look back to last year, which seemed to be a very productive crafting year. I managed to finish 25 pieces of crafts both knitting and crocheting. That is as much as during the previous three years together. This is probably the final evidence of the chronic nature of my knitting disease. What makes me very happy is that I love to wear the pieces I have made. Wearing a garment in which every stitch is made by yourself is just wonderful! I suppose you know what I mean.

Muistellaanpa messuja

Joulun alla blogini on taas tänä vuonna ollut erityisen hiljainen. Tästä saanen kiittää joulupukkia, joka on rohmunnut rekiinsä puikoilta tippuneet tavarat kerta toisensa jälkeen. Tässä jouluvalmistelujen lomassa on kuitenkin ihana istahtaa hetkeksi miettimään mennyttä vuotta. Vuoden kohokohdaksi nousi jälleen Suomen Kädentaidot -messut Tampereella, johon sain järjestäjältä blogistina ilmaislipun. Tässäpä vielä muistelupaloja mieleen jääneistä asioista:

Perjantaina suuntasin seuralaiseni johdattamana suoraan Novitan osastolle, joka tänäkin vuonna pursuili paitsi lankoja myös ihmisiä. Ilmeisesti siellä oli jotain ostettavaa, koska nopeasti kiemurtelevan kassajonon kautta lähdimme mekin tutkimaan muuta tarjontaa.

Lampowaaran ihanat huovutetut keppihevoset ja eläinaiheiset kännykkäpussit olivat varsin herttaisia. Niitä voi tilata myös omiin väritoiveisiin sopivina.

Maanatiri muuttaa luontokuvat kodin sisustustekstiileiksi. Kuvista syntyy tyylikkäitä kuoseja, jotka henkivät kivaa tunnelmaa. Kuvia olisi mieli katsoa ihan loputtomiin.

Kässäkerho Pompomin kojussa oli niin monenlaista ihanaa: Langoista kiinnosti tietysti uutuuslanka Suoma, mutta Donegal Tweedin värisävyjä piti tietysti myös käydä ihailemassa.

x

Tänäkin vuonna viihdyin tosi pitkään lammastilojen ständeillä. Ehkä kiinnostavin niistä tänä vuonna oli Aholaidan tilan nurkkaus, jossa oli näytillä eri lammasrotujen villaa, kehruunäytös ja villaisia koristekransseja. Kransseista vaikuttavin oli se, johon oli huovutettu lampaan pää. Ei kuulemma ollut myynnissä, vaikka yritin tehdä siitä tehdä tarjousta.

Messujen yhtenä teemana olivat nuoret, joten esimerkiksi 4H-kerholaisten eri tekniikoin tekemät porkkanat ja keppihevoset olivat ihastuttamassa yleisöä.

Minikokoinen asuntovaunu- ja jeeppiyhdistelmä oli hauska. Tämä kapistus oli tehty vanerista. Tekijänä oli Gepetto, joka tunnetaan mm. nukkekotivarusteista ja korteista.

Messujen muuttuneet järjestelyt olivat parantaneet viihtyvyyttä. Itse kävin messuilla perjantaina ja sunnuntaina, jolloin ruuhka oli ihan siedettävää ja osastoille mahtui ihan kivasti tutustumaan halutessaan. Kun tapahtumaan oli varustautunut hyvillä kengillä, kevyellä vaatetuksella ja omalla juomapullolla, sujuivat messupäivät ihan leppoisasti. Harmittamaan jäivät vessojen epäsiisteys ja käsipaperin puute sekä se, ettei vlogisteille ja videopodcastien katsojille järjestynyt mahdollisuutta keskinäiseen tapaamiseen kuten edellisenä vuonna. Tällä kertaa messut keskittyivät Deli-hallia lukuunottamatta pelkästään kädentaitoihin. Ja hups, miten kävikään. Saatiin taas yleisöennätys! On se vaan hienoa, että meillä on täällä Pirkanmaalla näin hieno tapahtuma.

Omiin käsityöjuttuihin palaan blogissa sitten joulun jälkeen. Hyvää joulua kaikille!

Santa Claus has managed to steal everything from my needles to his warehouse. That is why I cannot show any of my latest crafts now. But let's take a peak to the Finnish Craft fare, which took place in November in Tampere, Finland. I will return to reporting about my own projects after the Xmas. Happy Xmas, everyone!